Vuosipäivä. Lomaa töistä ja juhlaristeily. Kesä alkoi ja vuosi yhdessäoloa tuli täyteen. Oikein hyvä aika muistella kulunutta vuotta ja miettiä miksi olen tässä tilanteessa, ja miksi nyt on hyvä olla. Kaksi vuotta sitten olin vielä melkoisen hukassa. Sekaisin oli omat haaveet, halut ja uskomukset, mutta myös elämäntilanne ja sen hallinta. Intin jälkeen aloitin opiskelut, mutta en ollut lähes ollenkaan tietoinen mitä haluan ja mikä on se minun suuntani. Tämän seurauksena sekä jätin koulun kesken, että tein useita typeriä päätöksiä nopeasti. Toki ne päätökset oli tehtävä, koska onhan huonokin päätös parempi kuin ei päätöstä ollenkaan. Koulu kun loppui, jäin samana päivänä asunnottomaksi, joten työpaikka ja asunto oli saatava. Eipä silti, en valita, koska ilman Riihimäelle muuttamista en olisi tuskin koskaan tutustunutkaan Susityttöön. Ilman niitä päätöksiä en olisi tässä, tällaisena kuin nyt olen.
Ensimmäisen kerran tapasimme, kun silloinen kämppikseni toi jonkun teatterikaverinsa pelaamaan lautapelejä. Olin sen jälkeen harmistunut kun seuraavaa kertaa ei tullutkaan niin nopeasti kun olisin toivonut. Sen verran ehdimme kuitenkin tutustua, että Facebookit vaihdettiin, puhelinnumerothan ovat niin viime kaudelta, ja Hyvinkään Willan Robert’s Coffeessa saattoi hyvin keskustella iPadeista ja muusta tärkeästä. En muista kauanko meni että ymmärsin ettei se minun teatterikaveriksi luulemani henkilö ollutkaan kämppikseni vanha tuttu, vaan nuoriso-ohjaaja eli kämppikseni olikin hänen asiakkaansa. Sain ihan omakseni tämän uuden kaverin. Ja koska minulla taas ei ollut mitään ohjaaja-asiakas -suhdetta tätä henkilöä kohtaan, jossain vaiheessa päädyin hänen kotiinsa pelaamaan roolipeliä hänen ystäviensä kanssa. Toki, tuon syksyn ja talven aikana tuli käytyä siellä sen jälkeen useamminkin.
Tutustuin paremmin Susityttöön, mutta kohtalo päätti erottaa meidät, sillä hän sai työpaikan Espoosta ja muutti sinne. Suuria muutoksia omassa minuudessani tapahtui sinä talvena. Tietoisuus siitä mitä haluan olla, ja ajatus siitä miksi haluaisin tulla, olivat sellaisia ajatuksia, joita en ollut osannut ajatella aiemmin. Olin laittanut muiden odotukset ja toiveet omieni edelle, ja kärsin niistä esimerkiksi olemalla epävarma kaikesta. Niitä ihmisiä joita tapasin ja joiden kanssa vietin aikaa, en ehkä ole osannut kiittää, mutta jokaisella oli oma merkityksensä. Kiitos että sain etsiä itseäni, ja löytää isoja hukassa olleita palasia. Sain tilaa ajatella ja minua ei jätetty yksin. Kevään koitettua tuli lämpimät päivät ja aurinkoiset ajatukset. Ja ensisuudelma Susitytön kanssa. En koskaan ajatellut olevani niin rohkea, mutta iloisten väärinymmärrysten kautta näin tapahtui.
Ensimmäiset ”oikeat” treffit olivat Lottamuseon kahvilassa Tuusulassa. Susityttö kävi kutsunnoissa, ja sinä aikana itse kulutin aikaa tuossa kahvilassa. Koska paikka vaikutti kovin viihtyisältä, päätin kutsuntojen jälkeen tuoda hänet juomaan teetä ennen kotimatkaa. Sitä ennen oltiin oltu vain toisen kotona, vuorotellen ja paljon. Sen kevään aikana omaan karttaani piirrettiin paljon kilometrejä. Olen ajatellut itseäni kulkukoiraksi ennen viime kesää. Kärsineenä, kovia kokeneena, mutta silti aina iloisena saadessaan huomiota ja hellyyttä. Oli aika, jolloin laitoin läheisyyden korkeammalle, kuin yhteisen suunnan suhteessa. Oli aika, jolloin saamani huomio oli arvokkaampaa kuin omat haaveeni. Ja lopulta on tullut aika jolloin ei tarvitse tehdä kompromisseja. Saa olla sellainen kuin tuntee olevansa, kulkea kohti sitä haavetta mitä itse haluaa ja silti saa läheisyyttä, hellyyttä ja huomiota juuri niin paljon kuin tarvitsee.
Susityttö adoptoi minut. Minut löysi ja turvaan toi. Antoi kodin, puhdisti ja paijaili. Kaikki ei mennyt kuitenkaan niinkuin elokuvissa. Kulkukoiralla oli paljon opittavaa ja paljon on vieläkin. Siihen luottaminen että minua ei jätetä tuosta vain, että saan suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja ettei minun tarvitse pitää yllä suhdetta useampaan suuntaan, olivat outoja ajatuksia. Olin oppinut sellaiseen elämään, jossa on parempi pitää useita ihmisiä lähellä, että aina saisi jostain läheisyyttä ja hellyyttä. Minulla ei kuitenkaan ollut halu satuttaa, ja halusin selvittää asiat. Omat pelot ja epävarmuudet oli piilotettu maskin alle ja se maski murskattiin kokonaan. Lisää isoja palasia minuudesta on löytynyt, ja niitä lukittuja laatikoita on auottu. Susitytön kärsivällisyys ja anteeksiantavaisuus ovat olleet suurimpia lääkkeitä tämän kulkukoiran hoitamisessa. Turkki ei ole enää niin harva, eikä häntä painu varmuuden vuoksi koipien väliin koko ajan. Nyt uskallan ja ennenkaikkea osaan ajatella että minulla on tulevaisuus ja siitä tulee sellainen kuin mitä itse siitä teen.
Susitytön uskomaton kyky oppia ja omaksua tietoa jaksaa hämmästyttää koko ajan. Samalla se myös innostaa ja kannustaa itse tekemään asioille jotain. Susityttö myös pitää ystävistä huolta, auttaa ja neuvoo arkipäiväisissäkin asioissa jos sille vain on tarvetta. Susityttö puhuu asioista, ja kertoo jos jokin asia on vialla. Syksyn tultua sain paremman työn ja lopulta talven tultua pääsin pois Riihimäeltä. Vaikka siellä olinkin saanut uuden kämppiksen, joka oli vanha koulukaverini, koko paikka tuntui ahdistavan ja harmittavan. Vuodenvaihteessa kun muutin Hämeenlinnaan, oli jo selvää että kunhan Susitytöllä loppuu työt Espoossa, hän muuttaa perässä, eikä sen esteeksi tullut enää mitään. Täällä ollaan ja nyt kun katselen tuossa olohuoneen lattialla venyttelevää punatukkaista ilmestystä, en voi kuin ihastella.
Hänen läsnäolonsa innostaa tekemään järkeviä asioita, liikkumaan ja kirjoittamaan. Kuluneen vuoden aikana Susitytön antama rohkaisu, voima ja ajatukset mahdollistivat yhden pienen lyhytelokuvan tekemisen, toisen käsikirjoittamisen ja kuvaamisen. Oman itsensä tutkiskelu ja elämälle suunnan saaminen ovat viime vuoden tärkeimpiä saavutuksia. Ei pitäisi unohtaa, että itsehän minä olen ne askeleet ottaneet, mutta tiedän myös että olen saanut tukeutua niin paljon ja useasti Susityttöön, tyttöystävääni ja avovaimooni, että en olisi itse kulkien päässyt näin pitkälle.
Tällainen on tarina avovaimostani Ylvanaarista.
By j-tek
Peace
j-tek
Tutustumisen arvoinen uskottava työntekijä ja ahkera pulisija, joka pyrkii ottamaan kaikkien tunteet huomioon.