Olen paljastanut lähipiiristäni muutaman sellaisen. Riittävän pitkässä jutustelussa on lipsahtanut jotain paljastavaa, mitä kenelle vaan ei kerrota. Kyseessä eivät ole kaappihomot tai kenties vapaamuurarit, vaan… Irkkaajat.
Onhan se kovin loogista, minua ainakin muutaman vuoden vanhemmat, nörtähtäneet mieshenkilöt suurella todennäköisyydellä irkkaavat. Tälläisten henkilöiden kanssa keskustellessa puhe kääntyy tietokoneisiin vähintään viidessä minuutissa ja sivulauseessa käväisee nopeasti ilmaus ”irc” joka ei välttämättä ole lainkaan merkityksellinen muille keskustelijoille. Irkkaaja kuitenkin kokee ahaa-elämyksen ”ai säkin irkkaat?” kuin paljastaen salaliittolaisen omalta puolelta. Keskustelukumppani suurella todennäköisyydellä toteaa irkkaavansa lähinnä vanhojen irl-kavereiden kanssa ja keskustelu palaa aiheeseen, mutta on myös mahdollista, että kaksi irkkaajaa eristäytyvät joukosta keskustelemaan käytetystä clientistä ja bouncereista ja siitä onko ircnet>quakenet. Pahimmassa tapauksessa seurueen muutkin jäsenet kiinnostuvat ja vaativat että heidätkin on opetettava irkkaamaan.
Tapauksia missä löytää irltuttavan ircistä käy vähemmän, mutta se on sitäkin yllättävämpää. Vilkaisee kanavan mitä joku on mainostanut jossain nettisivulla ja löytää sieltä kumminkaimanserkun. Maailma tuntuu melkein liian pieneltä!
Old-School-irkkaajat ovat koko jutussa mukana vähän eri tavalla. Se on alunperin aloitettu että voitaisiin pitää yhteyttä kavereihin ja oikeestaan koko irkkaamista ei sinällään mitenkään mainosteta kenellekkään. Tietenkään.
Minä olen taas niitä jotka aloittivat irkkaamisen tylsinä kesäpäivinä ja kolusivat isoja kanavia yrittäen saada ihmiset moikkaamaan kun joinit kanavalle uudelleen. Sitten huomasi että monet ihmiset olivat samoilla kanavilla ja puolen vuoden irkkaamisen jälkeen voikin sanoa ihmisiä jo kavereiksi. Irkkaamisen mainostamisen kanssakin on vähän erilaista, mutta jotenkin se tuntuu tuovan varsinkin tytöille jotain uskottavuuspisteitä että irkkaa, ovathan gamer girlit jotain niin hottia.
Valitettavasti minä en ole sellainen, mut hei, ainakin mä irkkaan!! Toisin kun oldschoolarit, siskoni (jonka olen myös opettanut irkkaamaan) pitää sitä coolina ja uskottavana asiana ja kyselee tutuilta aina tilaisuuden tullen ”hei, irkkaatko säkin? :)”.
Irckaverit ja irlkaverit tuntuvat olevan niin eri käsite minulle. Jotenkin en ole oikein sisäistänyt itseäni miittailuperinteeseenkään. Parhaimmillaan tietenkin pitäisin irltuttaviin helposti yhteyttä privassa vaikkapa omalla kanavallani, joka kylläkin on nyt ihan kuollut. Mutta since isosysteri on ainut irltuttu joka irkkaa ja sekin aina unohtaa vilkaista sitä mircikkunaa silloin harvoin kun se sattuu samaan aikaan koneelle ja muistaa avata kyseisen ohjelman niin ei tää nyt ihan niinkään onnistu. Tietenkin voisin tavata ihmisiä enemmän ja muutenkin tehdä pienemmän eron ircpersoonan ja irlpersoonan välille, mutta ehkä en edes halua. On kiva piiloutua jonkun valheellisen anonymiteetin taakse paljastettuaan vahingossa netissä kaikkea mitä ei ehkä kannattaisi kertoa. Siksi en välttämättä halua irltuttujeni tulevan samoille kanaville :D millaisen käsityksen nekin sitten saa minusta…
J-tek
rolle
Tämän sivuston ja sen kanavan perustaja, ja ylläpitäjä, ystävällinen hevi-ihminen, elokuvafriikki joka harrastaa vapaa-aikanaan perhe-elämää ja tietokoneita.