Aiheeton

Menninkäisen uskontunnustus

Minä uskon korkeampaan,
tuntemattomaan voimaan,
jota jotkut kutsuvat Jumalaksi,

ja jotkut Jehovaksi,
ja jotkut Äiti Maaksi,
eivätkä he ole väärässä,
koska rakkaus ja rauha
kuuluu kaikille
ikään ja uskoon katsomatta
ja ketään naulitsematta,
ja luonnon yhteyteen,
ja jonka kansat jo ammoisina aikoina,
ovat ymmärtäneet ja kunnioittaneet,
ja kaikkeen hyvään,
mihin ihmiskunta pystyisi,
mutta ei ole tehnyt
ja johon sen tulisi pyrkiä,

ja henkimaailmaan,
selittämättömiin asioihin,
yhteyden maailmankaikkeuteen,
toisten rakastamiseen,
luonnosta huolehtimiseen,
ja elämän jatkumiseen.

By j-tek

Peace

Nature Peace

Aurinko ja kuu

Vuosipäivä. Lomaa töistä ja juhlaristeily. Kesä alkoi ja vuosi yhdessäoloa tuli täyteen. Oikein hyvä aika muistella kulunutta vuotta ja miettiä miksi olen tässä tilanteessa, ja miksi nyt on hyvä olla. Kaksi vuotta sitten olin vielä melkoisen hukassa. Sekaisin oli omat haaveet, halut ja uskomukset, mutta myös elämäntilanne ja sen hallinta. Intin jälkeen aloitin opiskelut, mutta en ollut lähes ollenkaan tietoinen mitä haluan ja mikä on se minun suuntani. Tämän seurauksena sekä jätin koulun kesken, että tein useita typeriä päätöksiä nopeasti. Toki ne päätökset oli tehtävä, koska onhan huonokin päätös parempi kuin ei päätöstä ollenkaan. Koulu kun loppui, jäin samana päivänä asunnottomaksi, joten työpaikka ja asunto oli saatava. Eipä silti, en valita, koska ilman Riihimäelle muuttamista en olisi tuskin koskaan tutustunutkaan Susityttöön. Ilman niitä päätöksiä en olisi tässä, tällaisena kuin nyt olen.

Glass Birds

Ensimmäisen kerran tapasimme, kun silloinen kämppikseni toi jonkun teatterikaverinsa pelaamaan lautapelejä. Olin sen jälkeen harmistunut kun seuraavaa kertaa ei tullutkaan niin nopeasti kun olisin toivonut. Sen verran ehdimme kuitenkin tutustua, että Facebookit vaihdettiin, puhelinnumerothan ovat niin viime kaudelta, ja Hyvinkään Willan Robert’s Coffeessa saattoi hyvin keskustella iPadeista ja muusta tärkeästä. En muista kauanko meni että ymmärsin ettei se minun teatterikaveriksi luulemani henkilö ollutkaan kämppikseni vanha tuttu, vaan nuoriso-ohjaaja eli kämppikseni olikin hänen asiakkaansa. Sain ihan omakseni tämän uuden kaverin. Ja koska minulla taas ei ollut mitään ohjaaja-asiakas -suhdetta tätä henkilöä kohtaan, jossain vaiheessa päädyin hänen kotiinsa pelaamaan roolipeliä hänen ystäviensä kanssa. Toki, tuon syksyn ja talven aikana tuli käytyä siellä sen jälkeen useamminkin.

FlowerTutustuin paremmin Susityttöön, mutta kohtalo päätti erottaa meidät, sillä hän sai työpaikan Espoosta ja muutti sinne. Suuria muutoksia omassa minuudessani tapahtui sinä talvena. Tietoisuus siitä mitä haluan olla, ja ajatus siitä miksi haluaisin tulla, olivat sellaisia ajatuksia, joita en ollut osannut ajatella aiemmin. Olin laittanut muiden odotukset ja toiveet omieni edelle, ja kärsin niistä esimerkiksi olemalla epävarma kaikesta. Niitä ihmisiä joita tapasin ja joiden kanssa vietin aikaa, en ehkä ole osannut kiittää, mutta jokaisella oli oma merkityksensä. Kiitos että sain etsiä itseäni, ja löytää isoja hukassa olleita palasia. Sain tilaa ajatella ja minua ei jätetty yksin. Kevään koitettua tuli lämpimät päivät ja aurinkoiset ajatukset. Ja ensisuudelma Susitytön kanssa. En koskaan ajatellut olevani niin rohkea, mutta iloisten väärinymmärrysten kautta näin tapahtui.

Ensimmäiset ”oikeat” treffit olivat Lottamuseon kahvilassa Tuusulassa. Susityttö kävi kutsunnoissa, ja sinä aikana itse kulutin aikaa tuossa kahvilassa. Koska paikka vaikutti kovin viihtyisältä, päätin kutsuntojen jälkeen tuoda hänet juomaan teetä ennen kotimatkaa. Sitä ennen oltiin oltu vain toisen kotona, vuorotellen ja paljon. Sen kevään aikana omaan karttaani piirrettiin paljon kilometrejä. Olen ajatellut itseäni kulkukoiraksi ennen viime kesää. Kärsineenä, kovia kokeneena, mutta silti aina iloisena saadessaan huomiota ja hellyyttä. Oli aika, jolloin laitoin läheisyyden korkeammalle, kuin yhteisen suunnan suhteessa. Oli aika, jolloin saamani huomio oli arvokkaampaa kuin omat haaveeni. Ja lopulta on tullut aika jolloin ei tarvitse tehdä kompromisseja. Saa olla sellainen kuin tuntee olevansa, kulkea kohti sitä haavetta mitä itse haluaa ja silti saa läheisyyttä, hellyyttä ja huomiota juuri niin paljon kuin tarvitsee.

Shenae

Susityttö adoptoi minut. Minut löysi ja turvaan toi. Antoi kodin, puhdisti ja paijaili. Kaikki ei mennyt kuitenkaan niinkuin elokuvissa. Kulkukoiralla oli paljon opittavaa ja paljon on vieläkin. Siihen luottaminen että minua ei jätetä tuosta vain, että saan suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja ettei minun tarvitse pitää yllä suhdetta useampaan suuntaan, olivat outoja ajatuksia. Olin oppinut sellaiseen elämään, jossa on parempi pitää useita ihmisiä lähellä, että aina saisi jostain läheisyyttä ja hellyyttä. Minulla ei kuitenkaan ollut halu satuttaa, ja halusin selvittää asiat. Omat pelot ja epävarmuudet oli piilotettu maskin alle ja se maski murskattiin kokonaan. Lisää isoja palasia minuudesta on löytynyt, ja niitä lukittuja laatikoita on auottu. Susitytön kärsivällisyys ja anteeksiantavaisuus ovat olleet suurimpia lääkkeitä tämän kulkukoiran hoitamisessa. Turkki ei ole enää niin harva, eikä häntä painu varmuuden vuoksi koipien väliin koko ajan. Nyt uskallan ja ennenkaikkea osaan ajatella että minulla on tulevaisuus ja siitä tulee sellainen kuin mitä itse siitä teen.

Susitytön uskomaton kyky oppia ja omaksua tietoa jaksaa hämmästyttää koko ajan. Samalla se myös innostaa ja kannustaa itse tekemään asioille jotain. Susityttö myös pitää ystävistä huolta, auttaa ja neuvoo arkipäiväisissäkin asioissa jos sille vain on tarvetta. Susityttö puhuu asioista, ja kertoo jos jokin asia on vialla. Syksyn tultua sain paremman työn ja lopulta talven tultua pääsin pois Riihimäeltä. Vaikka siellä olinkin saanut uuden kämppiksen, joka oli vanha koulukaverini, koko paikka tuntui ahdistavan ja harmittavan. Vuodenvaihteessa kun muutin Hämeenlinnaan, oli jo selvää että kunhan Susitytöllä loppuu työt Espoossa, hän muuttaa perässä, eikä sen esteeksi tullut enää mitään. Täällä ollaan ja nyt kun katselen tuossa olohuoneen lattialla venyttelevää punatukkaista ilmestystä, en voi kuin ihastella.

Salainen puutarha

Hänen läsnäolonsa innostaa tekemään järkeviä asioita, liikkumaan ja kirjoittamaan. Kuluneen vuoden aikana Susitytön antama rohkaisu, voima ja ajatukset mahdollistivat yhden pienen lyhytelokuvan tekemisen, toisen käsikirjoittamisen ja kuvaamisen. Oman itsensä tutkiskelu ja elämälle suunnan saaminen ovat viime vuoden tärkeimpiä saavutuksia. Ei pitäisi unohtaa, että itsehän minä olen ne askeleet ottaneet, mutta tiedän myös että olen saanut tukeutua niin paljon ja useasti Susityttöön, tyttöystävääni ja avovaimooni, että en olisi itse kulkien päässyt näin pitkälle.

Tällainen on tarina avovaimostani Ylvanaarista.

By j-tek

Peace

Kaikenlaisia ihmisiä

almost human

Ja kaikenlaisia ajatuksia. Kaikkien takana on erilainen lähtökohta. Monia samankaltaisuuksia löytyy, mutta tärkeämpää on hyväksyä erilaisuus. Tärkeintä kuitenkin on hyväksyä itsensä. Jokaiselle ihmiselle oman itsensä löytäminen on hyvin tärkeä osa elämää. Jokaisen tulee pyrkiä kaikessa löytämään todellinen itsensä. Aina se ei ole helppoa, varsinkaan jos oma minäkuva on rikottu, tai se ei ole päässyt kasvamaan vapaasti. Sen muodostumiseenkin vaikuttaa niin monet asiat, puhumattakaan sen ylläpidosta. Kun ihminen kasvaa, vanhenee ja oppii kokemuksistaan, myös minäkuva vääjäämättä muuttuu. Perusasioiden säilyttämiseen, ja terveen itsenäisyyden pitämiseen tarvitaan kuitenkin paljon enemmän kuin vain kokemuksista oppimista.

1252919_96474559”Seiso omilla jaloillasi”, on varmasti usein kuultu ajatus. Oletko koskaan tullut miettineeksi, mitä kaikkea tuo lause pitää sisällään. Yksinkertaisimmillaan pieni lapsi nousee jaloilleen, oppii liikkumaan tehokkaammin, ylettyy korkeammalle. Nuori kokeilee siipiään ja ottaa ensimmäisiä itsenäistymisen askelia. Kuntoutujaa rohkaistaan yrittämään uudelleen ja heikkoja rohkaistaan pitämään kiinni oikeuksistaan. Omilla jaloilla seisominen ei tunnukaan enää niin yksinkertaiselta. Ei voida enää tukeutua muiden tukeen, kun horjahdat ja jäät istumaan, sinua ei nosteta syliin ja kanneta seuraavaan paikkaan. Kun kokeilet siipiäsi, et voi työntää tekojen seurauksia muiden niskoille. Syrjittyjen ja alistettujen ei missään tilanteessa pidä jäädä tuleen makaamaan, niin helpolta kuin se tuntuisikin.

Kuolema. Äkkiä ajattelisit jotain lopullista, hautajaisia kenties. Mitä jos minuus kuolee? Et uskalla enää olla se mikä haluat olla. Et uskalla olla sen kaltainen ketä ihailet. Et uskalla kohdata maailmaa sellaisena kuin olet. Tapat itseäsi. Murhaat tunteitasi.

1394658_99560389

Miten helppoa onkaan vain olla. Jokaiselle on takuulla tullut hetkiä, kun ei vain jaksa. Joillakin se on väsymystä töistä, sairauden aiheuttamaa unettomuutta, masennuksen aiheuttamaa voimattomuutta. Näihin voi saada apua. Entä tilanne jossa sinussa asuva minäkuva ei enää jaksa? Lakkaat olemasta se suoraselkäinen ihminen joka joskus olit, tai ajaudut henkisesti umpikujaan kun et saa läheisiltä sitä rakkautta mitä tarvitset. Unohdat ne arvot, sen kasvatuksen ja hyvän mitä joskus kannatit, tai teet itse niitä vastaan kun et muuten pysty tuntemaan läheisyyttä. Muutat itseäsi muiden takia, lakkaat luottamasta itseesi ja omaan hyvyyteesi, annat oman minäkuvasi vaihtaa jalansijaa sellaisille askelmille, mitä et muuten olisi koskaan astunut.

Elät elämääsi vain hetki kerrallaan. Mikään muutos ei ole liian iso, ettei siihen pystyisi tarttumaan ja tarkastelemaan sitä hetkeä. Sinun on vain otettava se hetki, pysäyttää aika ja tarkastella muutosta. Haluatko todella tätä? Haluatko todella pohjata suhteen sen päälle, että ensimmäinen joka antaa vastarakkautta kelpaa? Haluatko todella nuoleskella jalkoja ja miellyttää vain saadaksesi sen annoksen rakkautta millä pysyt hengissä? Haluatko todella anella hellyyttä ja hoivaa niin paljon, että menetät oman itsekunnioituksesi? Kuinka paljon sinun tulee piilottaa itseltäsi? Kuinka paljon sinun täytyy antaa periksi? Kuinka paljon sinun on oltava palvelija?

1162404_90413812Auttaminen on epäitsekästä, mutta kunnioitettavaa. Auttaminen silloin kun toinen ei pysty johonkin on epäitsekästä, mutta elintärkeää. Auttaminen vain sen takia että toinen ei halua tehdä mitään vastapalvelusta, on itsensä halventamista. Ei kenenkään tulisi alentaa itseään sille tasolle, joka auttaa vain siksi että toinen pyytää. Jokaisen pyynnön tulisi olla perusteltu. Vaikka pyytäjä sitä ei osaisi perustella, tai vaikka ei osaisi pyytääkään, on hyvä auttaa silloin kun siihen on mahdollisuus. Mutta kun pyytämisestä tulee tapa, auttaminen ei ole enää auttamista vaan palvelemista ilman palkkaa. Kun pyydät jotain vain sen takia, ettet itse juuri tällä hetkellä jaksa ja tiedät että koska olen aiemmin auttanut samassa asiassa uskoen että autan nytkin, on ilkeää. Vielä pahempaa se on ihmisille, jotka ovat jo pidemmän aikaa laittaneet itsensä auliisti palvelijan rooliin, ja niinä hetkinä kun heidän omanarvontuntonsa on nostanut päätään, heitä on kiristetty jopa itsemurhalla. Haluatko sinä antaa auttajalle tunteen että hän on syyllinen sinun pahaan oloosi?

En nosta sormeani ketään vastaan, mutta heristän nyrkkiä kaikille, jotka eivät viitsi kantaa itseään. Mistä voit tietää onko henkilöllä jota kuormitat jo valmiiksi liikaa kannettavaa? Yritä edes hetken seisoa omilla jaloillasi. Ota vastuu omista teoistasi ja elä niiden arvojen mukaan mitä kannatat. Anna itsellesi tilaa hengittää. Muista konkreettisten tekojen merkitys. Toivomuksiasi toteutat vain sinä itse. Kun rakastat, anna itsesi kokonaan, heittäydy siihen tunteeseen ja luota siihen. Pettymys toisensa jälkeen on satuttanut ja saanut mielen peilin sirpaleiksi mutta jokaisen palapelin voi korjata ja puuttuvia palasia voi tehdä uusiksi. Älä milloinkaan luota jonkun muun käsiin oman peilisi rakentamista.

Minä haluan olla ihminen. Minä tiedän etten ole täydellinen. Minä uskon rakkauteen. Minä, minä, minä. Sinä, sinä, sinä. Juuri tässä. Olen ottanut askeleen eteenpäin. Tiedän että koska tahansa saatan horjahtaa, ja aina minua ei saada kiinni. Tiedän kuitenkin ettei minulle naureta vaan saan nousta ylös. Saan jatkaa eteenpäin, ja olla se mikä minusta tuntuu hyvältä. Minun ei tarvitse painaa päätäni alas ja olla räsynukke leikkimökin nurkassa. Saan horjua ja ottaa tukea, näyttää muille mitä minä arvostan. Minun ei tarvitse käyttää muita kävelykeppinä, tai astella muiden yli päästäkseni tavoitteeseeni.

Please

Haluan ottaa teidät kaikki mukaan tähän tehtävään. Olkaa toisillenne ihmisiä.