kiire

Mitä kuuluu?

Monet ovat varmaan huomanneet ajoittaisen poissaolevuuteni kanavalla. Se johtuu yksinkertaisesti siitä että työni syö suurimman osan ajastani. Iltaisin ja viikonloppuisin olen väsynyt tai sillä tuulella etten jaksa pahemmin irkkailla. Teen työkseni nettisivuja, web-kehitystä, sosiaalisen median päivittelyä, joten luonnollisesti irkkailen silloin tällöin töistäkin. Aina ei vain kuitenkaan kerkiä.

Siksi olisikin kiva nähdä teidän juttuja täällä bloginkin puolella. Jos olet innokas bloggaaja (tai vaikka vähemmänkin innokas), voin luoda sinulle tunnukset niin että pääset kirjoittelemaan. incidencen kanssa mietittiin jos kehitettäisiin tänne nettisivujen puolelle jonkinlainen profiili-kuvagalleriasysteemi (sori dafis kun en ole vieläkään kerinnyt ryhtyä toimeen!). Saa nähdä tuleeko tapahtumaan vielä tänä vuonna. Kovat on ainakin suunnitelmat.

Karttaa ei ole päivitelty, sinne pääsee myös halutessaan. Laittakaa vaan privaviestiä mulle. Mukavaa nähdä että kanavalle on tullut uusiakin. Yllättävän moni tyypeistä mennyt minulta ohi. Voin silti ylpeänä sanoa että olen tavannut reilusti yli puolet pulinalaisista. Hyvä porukka. Jatkakaa.

Kärsivällisyys on ihailtava taito

Kärsivällisyys on taito, joka puuttuu hyvin monelta ihmiseltä, myös itse kirjoittajalta toisinaan varsinkin jos kyse on odottamisesta ravintolassa. Tulipahan sitten viime viikon perjantaina odotettua ruokaa 45minuuttia, jonka jälkeen tulikin pitsa ilman pitsajuustoa, koska se oli loppu. Pitkästä aikaa huomasin oman kärsivällisyyteni loppuvan.

Useimmiten jaksan odottaa hyvää, mutta toisinaan huomaan kuinka ihmiset  ovat kärsimättömiä ja hoputtavat turhaan. Pienet asiat, kuten esimerkiksi tämä blogikirjoitus on mitättömiä hyvinvoinnin kannalta, jonka takia uskon, että on turha hoputtaa ei siihen kukaan kuole. Onko se totta, että meille suomalaisille on syntynyt krooninen tauti nimeltään kärsimättömyys-syndrooma?

Stressaammeko liikaa ja kiirehdimme turhaan? Käyttäytyvätkö kaikki kuin viimeinen tunti elämästä olisi menossa? Miksi? Nämä ovat suuria kysymyksiä, joihin tuskin koskaan tullaan saamaan vastausta. Ehkä se on luontomme ja tempperamenttimme, joka pistää palikat paikoilleen ja tekee meistä kärsimättömiä.

Kärsivällisyys palkintaan, ole rauhallinen ja odota vuoroasi, se tulee vielä.

Kyseisessä blogimerkinnässä ei ole mitään järkeä, deal with it!