Mietin pariin kertaan kirjoitanko tästä aiheesta ollenkaan. Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa.
”ignorekanava”-aiheeseen seuraa nyt jatkoa…
En ole pitkään aikaan viihtynyt #pulinalla, johtuen monestakin asiasta. Minulla ei ole kanavalla enää hyvä olla – ei ole ollut pitkään aikaan -, vaikka se oli alunperin koko kanavan perustamisen syynä. On jotenkin ironista että kanava luotiin aikoinaan täysin hyvän hengen luomistarkoituksessa, ja sen kasvaessa se on muuttunut nykyhetkeen mennessä melkoiseksi paskalaatikoksi. Aina pahaa sitä, penis tätä, vali tuota, vituttaa sitä. Miksi hyvään ei voi enää keskittyä? Miksi kaikki pitää aina kääntää negatiiviseksi energiaksi tai sanomiseksi jotakin tai jotakuta kohtaan… missä on se vanha kunnon hyvä henki? Missä on tsemppaus, ja ”ymmärrän kantasi”-kommentiit? Edes ”ymmärrän kantasi, mutta” -kommentit?
Suora lainaus infosivulta:
Kanava luotiin pulisijoille päämäärätöntä ja vapaata pulinaa varten. Tarkoituksena oli alunperin luoda kanava niille jotka haluavat vain höpötellä ihmisten kanssa ihan kaikesta tarvitsematta murehtia asianyhteydestä tai kirjoitusvirheistä. Periaatteessa sana on vapaa, kunhan ei loukkaa toista tarkoituksella. Tarkoituksena on myös hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat.
Mielipiteenvapaus kyllä, mutta kysymys on enemmänkin siitä miten asiat ilmaistaan. Aina voi miettiä asioita sanoessaan loukkaako se mahdollisesti toista. Mielipiteen pitäisi olla näkökulma, kanta, makuasia, joka ei itsessään loukkaa edes vastakkaisen mielipiteen edustajaa. Jos loukkaa, se on esitetty väärällä tavalla. ”Totuus sattuu”, on ehkä kulunein ja typerin argumentti koskaan. Totuuden ei pitäisi sattua. Se sattuu jos siihen on edelleen puututtu väärällä tavalla. Esimerkki: Tietenkin sattuu jos vaikkapa läheinen on kuollut, ja alat aukomaan ja ruotimaan arkaa asiaa. Sama pätee muiden arkojen asioiden kohdalla…
Useimmiten välttelen osallistumasta keskusteluihin, joiden aiheet ovat itselleni arkoja, koska tiedän että siitä ei seuraa muuta kuin paskasadetta niskaan. Olen herkkä ihminen, ja otan joskus minuun tai elämääni kohdistuvat kommentit itseeni. Siksi on luonnollista että vetäydyn tai poistun keskustelusta jos minua alkaa ahdistamaan.
Olen kyllästynyt siihen että minun pitää aina perustella tekojani, sanomisiani, tai että joka kerta kun sanon kanavalla jotain, negatiivisessa mielessä sanoihini takerrutaan, niitä väännellään, jatkuvasti kyseenalaistetaan, yhtään ymmärtämättä asiaa minun näkökulmastani, ymmärtämättä mielipidettäni, kantaani, erilaisuuttani, tai mitään muutakaan.
Tiedän että on ihmisiä ketkä eivät ymmärrä tai hyväksy tiettyjä asioita. Toisen luonne, mielipiteet, persoona, kannat, ja vakaamukset esimerkiksi ovat kuitenkin asioita joihin pitäisi suhtautua enemmällä kunnioituksella ja ymmärryksellä.
Millainen kanava se on jonka ylläpitäjällä ja perustajalla ei ole kanavalla hyvä olla? Itse uskon ihmisessä aina hyvään (niin absurdilta kuin se ihmisvihakausien keskellä kuulostaakin), ja olen poistanut banneja epätoivotuilta henkilöiltä moneen otteeseen. Olen antanut uusia mahdollisuuksia läjäpäin, ja annan varmasti jatkossakin. Jossain tulee kuitenkin raja vastaan. Antaakseni ajateltavaa, voin ihan julkisesti sanoa että en pidä muutamasta IRC-persoonasta (tällä tarkoitan sitä millasia he ovat irkissä, irl saattavat olla täysin erilaisia…) tai heidän tavastaan ilmaista asioita. Muutamalla heistä on syystäkin ollut bannit jopa useaankin otteeseen.
Olen nähnyt vaivaa Pulinan eteen vuosien myötä, enkä haluaisi luopua siitä. Jäljelle jää kuitenkin vaihtoehdot
- Unohtaa kanava toistaiseksi mielenrauhan säilyttämiseksi, ylläpitää näennäisesti, muuttua idlariksi
- Bannivasara ei-toivotuille irkkaajille, ketkä ovat omasta mielestäni saastuttaneet kanavaa
- Antaa asian olla, olla osallistumatta itselle arkoihin keskusteluihin
- Unohtaa kanava lopullisesti, luovuttaa kanava jonkun toisen haltuun
Mutta kuten aiemmin on huomattu, jokaisesta päätöksestäni nousee haloo, eikä sitä ei voi välttää.
Ensimmäisenä sanoisin toteuttavani vaihtoehdon numero yksi. Joka tapauksessa, irkkaamista en aio koskaan lopettaa.
Joillekin IRC merkitsee enemmän. Se ei ole vain paikka huutaa rivouksia, tai paikka jota ei pitäisi ottaa millään tapaa vakavasti, paikka jossa ei tarvitse käyttäytyä tai kunnioittaa ketään. Vaimoni ja läheisteni kuulovamman myötä olen ymmärtänyt miten suuri merkitys tekstin avulla käydyllä kommunikaatiolla on, ja IRC-tukeni on kasvanut entisestään. IRC on minulle ja monelle muulle tärkeä kommunikaatiokanava, ja ryhmäkeskustelun muoto.
”Draamaa”, ehkä, ”angstia”, kyllä, mutta hyvästä syystä.
Alussa ajattelin että #pulina on minun kanavani. Sitten aloin ajatella että kyseessä on meidän kanavamme. Nykyisin olen alkanut ajatella että #pulina on teidän kanavanne.
Ei-enää-niin-rakas ylläpitäjänne Rolle on puhunut, ja poistuu taka-alalle…
rolle
Tämän sivuston ja sen kanavan perustaja, ja ylläpitäjä, ystävällinen hevi-ihminen, elokuvafriikki joka harrastaa vapaa-aikanaan perhe-elämää ja tietokoneita.