Elämä tuntuu välillä liiankin täydeltä. Nyt kun loma alkoi ja ns. pakolliset rutiinit vähenivät, päätin pitää hetken taukoa kaikesta kanssakäymisestä kenenkään kanssa ja lopettaa kaiken tekemisen pariksi päiväksi. Monta viestiä ja puhelua näkyi tiistai-iltana puhelimessa saapuneina. Saattaa tuntua hiukan julmalta muita ihmisiä kohtaan, varsinkin jos on tottunut olemaan tekemissä joka päivä tai ainaki useammin kuin kerran viikossa. En kuitenkaan syyllistä ketään enkä ole halunnut olla töykeä ja olla vastaamatta puhelimeen muiden ihmisten takia. Oma mieleni tarvitsi tilaa ja aikaa rauhoittua. Pohdin paljon asioita, nukuin ja kuuntelin musiikkia.
Moniin asioihin oli olemassa helppo vastaus, niitä ei vain ollut tullut ajatelleeksi. Masentuminen ei kannata varsinkaan kun siihen ei ole oikeaa syytä. Elämä tuntui hankalta jos katsoi vain lyhyen ajan päähän ja nousi aamulla väärällä jalalla sängystä.
Kuulostaako pahalta: asunto irtisanottu, ei ystäviä koko kaupungissa, ei rahaa eikä ruokaa, työpaikkaki lähtee kohta?
Kuulostaa, minunkin mielestä.
Ajattelen pidemmälle: itse irtisanoin ja voin muuttaa kotiin koska haluan, ystäviä kuitenki on vaikka välimatkaa onkin enemmän, rahaa tulee palkkapäivänä ja ruokaa saa kotoa, työpaikkakin vain vaihtuu kun helmikuussa alkaa uusi työ.
Ei ollenkaan niin paha tilanne.
Uskon saaneeni ajatukseni selvemmiksi, ja toivon että ihmiset eivät ole suuttuneet minulle kun en ole vastannut. Mitään tärkeää en kuitenkaan ole ohittanut, siitä on siskoni pitänyt huolen. Viimeistään tänään on oltava irl-aktiivinen koska on työpaikan palaveri ja sinne pitää mennä. Onneksi se on vasta puoli yhdeltä, riittää että herää yhdentoista jälkeen. Kalenterini sain jo yhteistyöhön, google kalenteri ja puhelimen kalenteri ovat nyt yhteydessä toisiinsa. Vielä kun muistaisi aina kirjoittaa kaikki tapahtumat muistiin, muutenhan kalentereista ei ole mitään hyötyä.
Talvi on jo pitkällä, lunta on joka puolella ja talviurheilulajien harrastukseen pitäisi löytyä aikaa. Valitettavasti lähin laskettelukeskus ei ole kovin lähellä, eikä kertalipuilla laskettelu ole kovin halpaa. Tavallista hiihtoa varten pitäisi hankkia sukset (siis jos aikoisi harrastaa) ja moottoriurheiluunkaan ei oikein ole varaa. Täytyy siis tyytyä lenkkeilemään kirpeässä pakkassäässä ja toivomaan että joskus lähdettäisiin porukalla laskettelemaan.
Haluaisin rohkaista kaikkia lähtemään ulos, vaikka ei olisikaan irkkiä puhelimessa ja sopivia hanskoja irkkaamiseen ettei sormet jäädy. Kyllä se irkki siellä pystyssä pysyy vaikkette koko ajan olisikaan päivystämässä. Jos ette omista mp3-soitinta, tai puhelimessa ei ole musiikkia, sekään ei ole este, välillä saa antaa korvienkin levätä. Ulkona on kuitenkin todennäköisesti hiljaisempaa kuin sisällä stereoiden vieressä. Tupakalla parvekkeella käynti EI ole ulkoilua, mutta jos jätät sen tupakan pois ja hengität RAITISTA ilmaa sen muutaman minuutin ajan, se piristää ja antaa uutta voimaa työntekoon.
stay tuned ->
rolle
Tämän sivuston ja sen kanavan perustaja, ja ylläpitäjä, ystävällinen hevi-ihminen, elokuvafriikki joka harrastaa vapaa-aikanaan perhe-elämää ja tietokoneita.